image Muutosviestintä vaatii pelisilmää: ”Ei mua itseäni oikeastaan mikään huoleta, MUTTA…” image Kehityskeskustelu ei ole lomake

Ota yhteyttä

Miten voimme olla avuksi?





Itsensä johtaminen – vastuu vapauttaa tuloksiin

Olen törmännyt viime aikoina useissa eri yhteyksissä ja tilanteissa termiin itsensä johtaminen. Kaikki tuntuu tällä hetkellä kilpistyvän siihen, kuinka hyvin johdat itseäsi tai johdat muita johtamaan itseään. Termillä on yhtä monta tulkintaa, kuin käyttäjääkin. Tässä minun tulkintani yksinkertaisuudessaan:

Itsensä johtaminen =

  • Nykytilan todellista ymmärtämistä
  • Halutun tavoitteen selkeää tiedostamista
  • Tavoitteeseen johtavien toimien tunnistamista ja toimeenpanoa
  • Oman suorituksen analysointia ja oppimista

Kuulostaa helpolta! Nykytila – Tavoite – Toiminta, tätähän me teemme asiakkaillemme asiakaspalvelussa joka päivä, tämän me osaamme. Miksi kuitenkin tuntuu siltä, että vaikeimmin johdettava henkilö olen juuri minä itse? Itsensä ja oman suorituksen johtaminen vaatii harjoittelua, niin kuin kaikki uudet asiat. Olemme pitkään tottuneet olemaan muiden johdettavina työelämässä, muutos tästä itsensä johtamiseen ei tapahdu yhdessä yössä. Itsensä ja oman suorituksen johtamisen oppiminen on kuitenkin erinomaisen tärkeää ja kulkee käsi kädessä valmentavan johtamiskulttuurin kanssa. Uudenlaista kulttuuria ei luoda pelkästään sillä, että johtajat sitoutuvat valmentavaan kulttuuriin, samalla alaisten tulee sitoutua oman suorituksensa johtamiseen.

Vastuu – tuoko se vapautta vai luoko se ahdistusta?

Vanhassa maailmassa työntekijän oli helppo piiloutua esimiehen taakse. Esimies teki lopulliset päätökset ja kertoi selvästi mitä piti tehdä ja miten. Näin tehdessään esimies lisäsi omaa kykyään ratkaista ongelmia, kasvatti omaa näkemyksellisyyttään ja oppi koko ajan lisää vastuun ottamista. Hänen alaisensa eivät sen sijaan näissä taidoissa kehittyneet. Tänä päivänä työntekijä on löysemmässä hihnassa ja häneltä odotetaan kykyä ratkaista ongelmia, tuoda uusia innovatiivisia ideoita pöytään, sekä vahvaa oman työn johtamista. Vastuu on tässä murroksessa siirtynyt vahvasti myös työntekijälle itselleen.

Vastuu luo osalle ihmisistä vapauden tunnetta. Osa taas menee täysin kipsiin, kun seikkaperäisiä ohjeita ei enää olekaan. Vastuun ottaminen on lähtökohtaisesti hyvä asia. Se saa meidät tuntemaan itsemme arvostetuiksi ja osaaviksi ja sopivissa määrin tarjoiltuna se myös motivoi meitä parempiin suorituksiin. Niille meistä, joita vastuu ahdistaa tämä uusi maailma voi tuntua pelottavalta paikalta. Silloin tarvitaan esimieheltä vastuuttamisen lisäksi myös tukea. Vastuuta opettelevia työntekijöitä voi verrata kävelemään opetteleviin taaperoihin, heitä ei saa jättää yksin ja heihin on valettava uskoa.

Ulkoinen ja sisäinen motivaatio

Itsensä johtaminen tarvitsee hyvää draivia ja omistautuneisuutta, muutoin sitä ei tapahdu. Nämä eteenpäin vievät tekijät syntyvät työn merkityksellisyydestä. Jos työ itsessään synnyttää meissä syvällisen merkityksellisyyden tunteen, olemme motivoituneita tekemään töitä ja innostuneita antamaan itsestämme. Suurissa organisaatioissa yksittäisten työntekijöiden työn merkityksellisyys herkästi hukkuu. Johtajan tehtävänä on osata pitää työn merkityksellisyyttä yllä pitämällä yhteistä visiota esillä, sekä varmistamalla, että jokainen työntekijä ymmärtää hänen työnsä merkityksen kokonaisuuden kannalta.

Motivaatiota on kahdenlaista, ulkoista ja sisäistä. Teemme usein asioita ulkoisten motivaatiotekijöiden ohjaamina. Raha, status ja yhteiskunnallinen asema voivat laittaa meidät huhkimaan töitä kokematta kuitenkaan koskaan varsinaista innostusta tai omistautuneisuutta työhömme. Tässä lingossa palamme myös helposti loppuun.

Sisäinen motivaatio on mahtava asia ja sen voi myös löytää omassa pitkäaikaisessa työssäänkin. Sisäinen motivaatio perustuu meitä luontaisesti innostaviin asioihin ja niihin lahjoihin, taitoihin ja oppeihin, joita meillä on repussamme. Kun ymmärtää omat vahvuutensa ja alkaa hyödyntää niitä työssään, nousee motivaatio täysin uudelle tasolle. Suomalaiseen edelleen itseään vähättelevään kulttuuriin ei ole kuulunut omien vahvuuksien pohdiskelu, helpommin meidät saa edelleen kiinni miettimästä niitä puutteita, joita meissä on. Omien vahvuuksien tunnistaminen on kuitenkin vankka pohja itsensä johtamiselle. Vahvista niitä piirteitä, jotka ovat vahvoja ja kehitä niitä, jotka eivät kuulu vahvuuksiisi. Ennen kaikkea, luota itseesi ja kykyysi oppia uutta!

”Mulle rohkeus ei oo ollu koskaan sitä, ettei pelota. Pelko on usein läsnä, mutta intohimo tehdä siistejä juttuja menee aina pelon edellä.” –Arman Alizad

Lue lisää itsensä johtamisesta.

Tilaa uutiskirjeemme

Tiina Luoto-Mäenpää
Tiina Luoto-Mäenpää
Yritysvalmentaja
050 546 7575
Kirjoitukseen liittyvät
  • Kaikki
  • Kirjoittajan
  • Kategorian
  • Tagien mukaan